Oli talvi kun nämä harjoituspäivät pidettiin Sallassa. Ensin kokoonnuimme Kelloselän vartiolle, jossa eri vartioiden rajamiehet järjestettiin joukkueisiin.
Minä olin rajajääkäri Heikki Variksen ryhmässä. Samassa ryhmässä oli myös rajajääkäri Eino Kettunen.
Sattui niin, että minä ja Eino olimme taistelupari. Repussa oli viikon muonat, kirves, partiosaha ja mukana rynnäkkökivääri sekä lumipuku. Johtajana oli ylikersantti Soininen. Toiminta oli alueellista sissitoimintaa ja maaliosastona joukkue varusmiehiä sissikomppaniasta.
Samana päivänä lähdimme hiihtämään kohti Salmivaaran kylää ja edelleen Kukkuravaaraan, jonne perustimme tukikohdan.
”Samassa rävähti koko ryhmän tuli kohti autoa”
Seuraavana päivänä tiedustelimme vaaran itärinteeltä väijytysasemia. Löysimme aukean rinteen, johon kaivoimme poterot lumeen.
Jätimme paikan ja lähdimme hiihtämään kohti etelää. Saavuimme erittäin hyvään paikkaan, jossa oli kuusikkoa. Pohjoisessa oli mutka tiessä.
Kun olimme saaneet asemat jonkinlaiseen kuntoon, alkoi yllättäen kuulua auton moottorin ääntä. Tunsin auton rajan linja-autoksi.
Olin Esko Kettusen kanssa laitimmaisena taisteluparina. Kun linja-auton keula tuli näkyviin mutkan takaa, otin kuljettajan jyvälle. Auton ajaessa sopivan matkan päähän avasin tulen. Samassa rävähti koko ryhmän tuli kohti autoa, ja auto pysähtyi. Siirsin tulen kohti oviaukkoa, kun varusmiehiä alkoi syöksyä ulos autosta.
Joukkueenjohtaja huusi ”tuli seis” ja tuli minun ja Einon kohdalle tielle. Hän sanoi, että tämä puoliryhmä tuhosi auton ja kysyi mihin tähtäsit. Sanoin, että kuljettajaan ja tuulilasiin.
Sitten rävähti koillissuunnassa pitkä sarja ja meidän ryhmä lähti hiihtämään kovaa vauhtia pois ylläkköpaikalta. Seuraava paikka oli vaaran eteläpää.
Teimme ”ketunlenkin” ja menimme etelärinteen päälle asemiin. Ei mennyt kauan, kun alkoi kuulua suksien suhinaa rinteen alta. Ryhmä tuhottiin.
”Oli yö, kun ensimmäinen ansoitus laukesi”
Ansoitimme paluuladun 300–400 metrin päähän teltasta. Seuraava ansa oli 50–100 metrin päässä.
Oli yö, kun ensimmäinen ansoitus laukesi. Vartiomies tuli ulkoa kertomaan, että aiheuttaja oli poro.
Seuraavana yönä laukesi lähin ansakenttä. Muistan, että jytinän alkaessa vieressä nukkunut Hessu Varis pomppasi makuulta ylös. Hessu komensi asemiin. Jo oli tunkua oviaukolla. Joku syöksyi teltan liepeen alta ulos ja minä perässä.
Mutta suksimiestä ei enää nähty. Kun viikko oli kulunut, saimme käskyn lopettaa sotaharjoitukset.
Tämä oli sen ikäluokan niin sanottu loppusota, johon rajajääkärit eri vartioilta osallistuivat.
Naamat nokisina ja kasvot partaisina palasimme Kelloselän vartiolle, josta joukkue hajantui kukin omille vartioilleen.
Pekka Kimolin
Sissikompania, Lapin Rajavartiosto, 1965–1966
Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokilta ry 