Rajatarina: Jalat paleltuivat hinauksessa – ”Laitoin jalat lämpimään leivinuuniin ja hiljalleen ne alkoivat sulaa”

Palasimme harjoituspäiviltä Muoniosta vartiolle. Kivijärvellä pojat olivat kelkalla vastassa. Ilalla pakkasimme reput ja aseet rekeen ja siirryimme hinaukseen. Pakkasta oli 18–20 astetta, kun lähdimme ajamaan Kivijärveltä. Minulla olivat sukat ja jalat märkinä.

Olin hinauksessa, kun jossakin kohtaa tunsin, että jalat paleltuivat ja tunto hävisi.

Kuskin nimeä en muista, mutta jossakin se oli kääntynyt väärään suuntaan. Jalkani olivat paleltuneet kokonaan. Pidimme taukoa ja sanoin, että jalat ovat paleltuneet. Kysyin, että missä me oikein nyt olemme. Pojat yrittivät samalla vetää saappaitani jaloista, mutta ne eivät lähteneet irti.

Kelkkamies oli ajanut ohi Munniin menevältä kelkkauralta ja olimme Ráhpesoaivin eteläpuolella. Yritin kävellä, mutta jalat eivät toimineet lainkaan. Kaaduin maahan ja pojat nostivat minut rekeen.

Lähin paikka oli Raittijärven porokylä, jonne lähdimme ajamaan. Viimein öisen kylän valot tulivat näkyviin. Kelkkamies ajoi lähimmän talon pihaan ja meni koputtamaan oveen. Asukas tuli avaamaan oven ja pojat sanoivat, että yhdellä ovat jalat paleltuneet ja kysyivät voitaisiinko tuoda Pekka sisälle.

Sisällä saappaita yritettiin vetää uudestaan pois jaloista, mutta eivät ne lähteneet irti.

”Paljaat jalat työnsin uudestaan leivinuuniin sulamaan”

Asukas laittoi tulet hellaan ja hellan lämmössä sulatin jalkoja, mutta turhaan. Sitten laitoin jalat lämpimään leivinuuniin ja hiljalleen ne alkoivat sulaa.

Ilmoitimme asiasta puhelimella Munniin. Vähitellen saappaat alkoivat irrota. Sukat olivat jäätyneet kiinni. Paljaat jalat työnsin uudestaan leivinuuniin sulamaan. Irti saadut sukat laitoimme kuivumaan.

Oli jo aamuyö, kun lähdimme uudestaan vartiolle. Sinne saavuimme 1,5 tunnin ajon jälkeen. Tämän partion takia minulla on vieläkin pakkaselle alttiit jalat.

Pekka Kimolin
Lapin Rajavartiosto, 1965–1966

Lue lisää tarinoita