Olimme tavanomaisella talvisella rajapartiomatkalla Puitsin ylikulkumajalle. Partiokaverin nimeä en muista.
Kun pääsimme poroaidalle, huomasimme majan oven olevan auki. Päästyämme majalle laitoimme sukset seinustalle ja menimme sisään.
Meitä kohtasi melkoinen näky: muonalaatikko oli kaadettu ja muonat olivat pitkin lattiaa. Vehnäjauhot, maitojauheet, sokerit, kahvit, näkkileipäpaketit ja kauraryynit – kaikki oli pitkin lattiaa ja pussit revitty rikki. Kuka oli asialla?
Kaveri jäi tutkimaan tilannetta majassa. Minä otin sukset ja hiihdin rajanvartta ensin pohjoiseen: ei jälkiä. Sitten hiihdin etelään kohti Puitsitunturia: ei jälkiä.
Tämän jälkeen palasin takaisin majalle, soitin Naruskan vartioon ja ilmoitin havainnot. Majalla tutkimme tilannetta. Sitten huomasimme pieniä jälkiä.
Jälkiä oli molemmissa huoneissa.
Arvelimme, että jäljet olisi tehnyt näätä, sillä pienempi eläin ei olisi saanut isoa laatikkoa kaadettua.
Alkoi kova siivoaminen. Kesti toista tuntia ennen kuin maja oli siivottu. Myöhemmin arvelimme, että edelliset kävijät eivät olleet sulkeneet majan ovea riittävän hyvin.
Pekka Kimolin
Sissikompania, Lapin Rajavartiosto, 1965–1966
Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokilta ry 