Tässä kirja-arvostelussa luen 4-osaisen Itärajan vartijat -kirjasarjan (Schildts 2004) ensimmäisen osan ”Itärajan Vartijat: 1, Keskiaika”. Seuraavaksi näillä sivuilla ilmestyy arvio kirjasarjan osasta ”Itärajan vartijat. 2, 1500-luku”.

Itärajan vartijat: 1, Keskiaika (Schildts 2004) on kirjasarjan runsas ensimmäinen osa. Runsas siksi, että siinä katetaan useita vuosisatoja, mitä osittain selittää lähdeaineiston vähyys. Tulipalojen ja tuhoamisten yhteydessä on kadonnut paljon suomalaista keskiajan aineistoa ja historiaa. Aukkoja on perinteisesti täytetty tieteidenvälisellä tutkimuksella.

Itärajan vartijat -kirjasarjassa käsitellään Ruotsin ja Venäjän välistä rajaa keskiajalta vuoteen 1812. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan nykyisen Suomen aluetta 1000-luvun alkupuolelta lähtien ja päädytään myrskyisten vuosisatojen jälkeen 1500-luvulle.

Aiheita ensimmäisessä osassa on runsaasti ja monet tapahtumat ovat tuttuja historiaa lukeneelle. Itärajan rajankäyntiin ja rajavalvontaan päästään käsiksi ajoittain. Monia rajavalvontaan liittyviä asioita tulee luettua rivien välistä, mutta enemmänkin olisi voinut olla tarjolla.

Ensimmäisen osan tarjontaa voi täydentää teoksella ”Suomen rahvaan historia : kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle”, jossa rajankäyntiä näytetään yksittäisten ihmisten näkökulmasta.

Nykyisen Suomen alueella tapahtuneet rajanvedot muotoutuivat ajan saatossa, joten rajavalvonta oli käytännössäkin vähäistä 1000-luvulta 1500-luvulle. Ihmiset elivät, kuten olivat aina eläneet: kauppaa käyden ja metsästäen vanhojen tapojen mukaan.

Ruotsin rakentaessa sotilasvaltiota itärajan merkitys eli ajassa. Enimmäkseen itäraja oli metsästysseutua vailla strategista merkitystä. Osaltaan tämä strategisen merkityksen laiminlyönti vaikutti siihen, että 1700-luvulla itärajan alueita miehitettiin, menetettiin ja hävitettiin.

Havainto kirjasta: Ensimmäinen virallinen itäraja

Pähkinäsaaren rauhan raja (v. 1323) on oma suosikkirajani siihen liittyvien pitkäaikaisvaikutusten takia. Tutkimusaiheena ja matkakohteena Pähkinäsaaren raja tarjoaa aina yllätyksiä. Pääkuvassa Pähkinäsaaren rauhan muistokivi Pähkinälinnassa.

Pähkinäsaaren rauhan rajan kulku on yksi kiistellyimmistä kysymyksistä suomalaisessa historiantutkimuksessa, kuten kirjassakin todetaan. Pähkinäsaaren rauhan raja on hyvä esimerkki siitä, miten rajan käsite vaihtelee keskiajalla. Kirjassa tämä tiivistetään kertomalla, että tiheästi asutuilla alueilla raja oli määritelty hyvin, mutta metsämailla tilanne oli toinen.

Itärajan vartijat: 1, Keskiaika on historiakatsaus valtioiden politiikkaan. Kaipaamaan jäin kirjan otsikon mukaisesti sitä, miten itärajaa vartioitiin ja millaista rajankäynti oli. Nyt kirja keskittyi sotilasvaltojen politiikkaan, mutta tarjosi kuitenkin pari löytöä rajahistoriaan.

Yksi löydöistä liittyi maastossa liikkumiseen ja siihen, että karjalaiset liikkuivat etelästä luoteeseen pitkin harju- ja järvireittejä. Kesäisin käytössä olivat myös mäntykankaat, mutta aito kuusimetsä oli läpipääsemätön.

Jani Timonen
Killan hallituksen jäsen
Helsinki, Tampere, Lieksa – ja Onttola

Kirja-arvio: Itärajan vartijat: 2, 1500-luku
Kirja-arvio: Itärajan vartijat: 3, 1600-luku
Kirja-arvio: Itärajan vartijat: 4, 1700-luku

Lue lisää rajahistoriasta