Tässä kirja-arvostelussa luen 4-osaisen Itärajan vartijat -kirjasarjan (Schildts 2004) toisen osan ”Itärajan Vartijat: 2, 1500-luku”. Seuraavaksi näillä sivuilla ilmestyy arvio kirjasarjan osasta ”Itärajan vartijat: 3, 1600-luku”. Edellisessä osassa arvioitiin sarjan ensimmäinen osa.

Itärajan vartijat: 2, 1500-luku (Schildts 2004) on tuhdinmuhkeaa rajahistoriaa. Syy on selvä. Edellinen osa kattoi keskiajan: itäraja oli epämääräinen. 1500-luvulla rajalle alettiin hakea muotoa. Valtioille aikakausi tarkoitti valtataistelua Itämeren ympäristössä. Ihmisten arki oli muuttoa, elämää, tauteja, ilonhetkiä ja sotaan lähtemistä.

Tällä kertaa arvioin kirjan sen perusteella, mitä jäi mieleen.

Itärajan vartijat -kirjasarjan toinen osa käsittelee 1500-lukua. Varsinkin Ruotsi oli aktiivinen, sillä moderni Ruotsi hallintorakenteineen syntyi 1500-luvulla. Ruotsi otti rennosti uudisasutuksen leviämisen Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolelle. Tämä synnytti konflikteja uudisasukkaiden ja vanhan väestön välille.

Toisaalla: Novgorodin tasavalta oli lytätty Moskovan vallan alle. Moskovalla oli omat leviämishalunsa.

Muuttoliike itään lisäsi konflikteja, eivätkä Ruotsi ja Venäjä päässeet sopimukseen rajasta.

Ruhtinas Jurin ja kuningas Maunun rajakirja (vuonna 1513) vahvisti kaupan vapautta ja siinä sovittiin myös rikollisten ja karkulaisten palauttamisesta. Riitoja aiheutti se, että Ruotsille uskolliset asukkaat olivat levinneet vanhan rajalinjan taakse, minkä takia Ruotsin ja Venäjän rajatulkinnat eivät kohdanneet.

Havainto kirjasta: Rajajoki

Eletään 1500-lukua. Pietarin kaupunki perustettiin vasta vuonna 1703. Nykyisen Pietarin liepeillä sijaitsee Rajajoki eli Siestarjoki, jossa rajanveto oli epäselvä. Moni tietää nykyisinkin sanan ”Rajajoki”, mutta ei ehkä hahmota sitä, mikä on joen merkitys Itämeren ja Laatokan kannalta.

Tämä oli avainalue. Sitä ei turhaan kutsuttu Riitamaaksi. Rajajoen haarat ja niihin liittyvät maakaistaleet aiheuttivat riitoja. Rajajoen merkitys on kirjassa kuvattu hyvin.

Havainto kirjasta: Joutselän taistelu

Toinen tapaus kirjasta: Joutselän taistelu. Joutselän taistelussa (vuosina 1555–1557) Ruotsi ja Venäjä taistelivat maalla, joka myöhemmin kuului Kivennavan kuntaan. Taistelu muistetaan siitä, että Juho Maununpojan joukot olivat alivoimaisia, mutta pärjäsivät. Näitä taitoja hyödynnettiin myöhemmin talvisodassa.

Maastoa hyödyntävät suksimiehet iskivät tehokkaasti ja lamauttivat vihollisen, joka ei ollut muutenkaan tottunut tiettömien metsien taisteluihin. Sotataidot olivat aroilta ja tasangoilta. Tällainen taktiikka on omiaan aiheuttamaan vihollisessa pakokauhua. Suomalaisten hiihtojoukkojen taito perustui nopeuteen ja vihollisen motittamiseen. Samoja periaatteita hyödynnettiin satoja vuosia myöhemmin Raatteen tiellä.

Loppuarvio

Kaiken kaikkiaan Itärajan vartijat: 2, 1500-luku on tuhti paketti itärajasta. Suosittelen. Kirja kertoo itärajasta, jonka Ruotsi halusi turvata, ja samalla luoda rajat myös sinne, missä raja oli epäselvä ja jonka yli Kruunulle uskollinen uudisasutus oli levinnyt.

Vuosisadan lopussa tämä johti siihen, että Nuijasodan kapinassa (1596–1597) väestö nousi vastustamaan väenottoja, ylimääräisiä maksuja ja veroja sekä sotilaiden majoittamista.

Lopulta, vuonna 1595, sekä Ruotsi että Venäjä antoivat myönnytyksiä. Täyssinän rauhan myötä itäraja siirtyi idemmäksi ja ainakin joillakin rajaosuuksilla tilanne rauhoittui entiseen verrattuna. Perusta tuleville konflikteille oli kuitenkin luotu.

Jani Timonen
Killan hallituksen jäsen
Helsinki, Tampere, Lieksa – ja Onttola

Kirja-arvio: Itärajan vartijat: 1, Keskiaika
Kirja-arvio: Itärajan vartijat: 3, 1600-luku
Kirja-arvio: Itärajan vartijat: 4, 1700-luku

Lue lisää rajahistoriasta

Pääkuva: P.K. Systerbäck / Wikimedia Commons, vapaat kuvat