Rajatarina: Kolme karhua – ”Lintuja olet ampunut, näytä käjet”

Tämä tukikohtapartio suoritettiin syksyllä 1969. Partioon kuuluivat ylirajajääkäri Heikki ”Hessu” Suokas, rajajääkäri Pekka Kimolin sekä radisti, rajajääkäri Mauri Kiuru Ainijärven vartiolta ja rajajääkäri Toivo ”Topi” Tarvainen Kemihaaran vartiolta.

Valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Kuukauden muonat punnittiin ja pakattiin jonkinlaiseen puulaatikkoon ja reppuihin. Reput painoivat yli 30 kiloa. Asuina olivat maastopuvut. Meidät vietiin ensin autoilla Tulppioon, jossa muonat, reput ja aseet lastattiin veneeseen.

Heikki Suokas oli perämiehenä ja perämoottorin käyttäjänä, Kiuru oli keulassa merkin antajana ja minä keskellä. Suvannot ajettiin moottorilla. Voitinkönkäällä tutkittiin ranta, jotta päästiin laskemaan köngäs alas.

Otimme partionarut, jotka sidoimme veneen perään kiinni. Suokas sitoi sestoimen kiinni veneen laitaan. Minä ja Kiuru olimme narujen kanssa jarrumiehinä.

Kuorma jouduttiin purkamaan venestä könkään yläpuolella. Sen jälkeen laskimme partionaruilla ja sestoimen avulla tyhjän veneen könkään alle. Veneen sidoimme kiinni rantapuuhun.

Sitten lähdimme hakemaan reput, aseet ja muonalaatikon veneelle. Viimein pääsimme Kolsakoskelle, jossa menimme rantaan.

Alkoi kova kantourakka, sillä kaikki tavarat, reput ja muonat täytyi vielä kantaa majalle. Ensin oli korkea harju kiivettävänä.

Lopulta kaikki tarvikkeet oli kannettu majalle.

Yöllä rajajääkäri Toivo Tarvainen tuli paikalle raskaan repun kanssa.

Toiminta oli samanlaista kuin vartiolla päivystys. Partiot toimivat normaalisti. Rajaosuutta oli yli 20 kilometriä Törmäojalta Korvatunturiin. Partiot kestivät vuorokauden. Lisäksi olivat tähystystehtävät Rannisvaarassa.

Eräänä yönä, kun olimme nukkumassa, ylikersantti Pauli Vienola tuli majalle ja vetäisi oven auki. Me katsoimme silmät pyöreinä.

”Lintuja olet ampunut, näytä käjet”

Vienola sanoi ampuneensa kolme karhua. Me emme tahtoneet uskoa sitä. Vienolalla oli kyllä kädet veressä ja me sanoimme: ”Lintuja olet ampunut, näytä käjet”. Nuuskimme verisiä käsiä kuin vainukoirat.

Pauli sanoi, että totta se on. Kahvit juotuamme lähdimme kaatopaikale. Siellä oli rajajääkäri Ilmari Rovio sekä kenraali Veikko Koppisen antama koira Poku. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen karhua nylkenyt.

Kuukausi kului ja muonat vähenivät. Meillä ei ollut kuin neljä palaa vanikkaa sekä yksi purkki säilykelihaa neljään mieheen. Olimme olleet syömättä muistaakseni neljä vuorokautta, kun lähdimme veneellä paluumatkalle.

Pääsimme Voitinkönkäälle, joka ylitettin tällä kertaa joen pohjoispuolta pitkin.

Minä siinä venettä vetäessä loihin sanomaan ääneen että ”olisipa nyt mustikkapiirakkaa ja kylmää maitoa”. Oli hyvä, ettei Heikki Suokas lyönyt sestoimella. Joku siinä takana hyräili Volgan lauttureita. Suokas huusi, että vetäkää lautturit.

Naamat noessa ja partaisina vedimme venettä ylös partionaruilla. Hessu ohjasi sestoimella, ja hiki valui pitkin naamaa. Se oli kova urakka.

Kun viimein pääsimme könkään päälle, oli pakko pitää tupakkatauko.

Tämän jälkeen saavuimme Mettopaloon, jossa Topi lähti poroaitaa pitkin kävelemään kohti Kemihaaraa. Me lähdimme kohti Tulppiota. Sinne päästyämme vedimme vielä veneen varastoon. En muista, haettiinko meidät vai kävelimmekö vielä Ainijärvelle.

Kyllä ruokapöytään tuli tilaa, kun istuimme syömään, sillä savu ja hiki meissä kyllä haisi.

Pekka Kimolin
Sissikompania, Lapin Rajavartiosto, 1965–1966

Lue lisää tarinoita