Vuonna 1975 Kainuun Rajavartiosto oli entisessä kuosissaan. Neljänsadankuuden kilometrin mittaista Kainuun alueen itärajaa valvottiin tehokkaasti. Rajavartioston helikopterilentäjällä oli työvälineenään Niilo Tarvajärven aikanaan Suomen Punaiselle Ristille kansalaiskeräyksellä hankkima ranskalainen Alouette-helikopteri, OH-HIS, joka oli ensin sijoitettuna Ivaloon, ja vuodesta 1971 Kajaaniin.
Helikopterissa oli kahden paaripotilaan kuljetusvarustus ja muita valmiuksia sairaslennoille. Helikopterilla valvottiin raja-aluetta ja etsittiin tarvittaessa kadonneita ja mahdollisia loikkareita.
Lentäjällä oli apunaan mekaanikko, ja vartioston alueen sydämessä oli helikopterihalli, jonne ”Heikki Iivari Sakari” valvonta- ja muiden lentojen jälkeen työnnettiin lepäämään.
Rajavartioston alue oli perheiden ja varusmiesten turvallinen pesä kaupungin keskustan ulkopuolella. Alueella oli henkilökunnan asuntoja, KR: n esikunta, varusmiesten kasarmit, helikopterihalli, korjaamot, sotilaskoti ja totta kai hiukan vapaa-ajan mahdollisuuksia, kuten erinomainen tenniskenttä. Upseeri- ja aliupseerikerhot olivat sen ajan pakolliset tilat, ja niistä pidettiin hyvää huolta.
Aikaisin aamulla, kun varuskunta heräsi, saattoi varusmiehillä olla tiukkojen maastoharjoitusten lomassa lähtö vaikkapa tutustumaan Raatteen tien maastoon. Silloin paikalle tormuutti kolme keltaista linja-autoa, Postilaitoksen entisiä, viemään vanhempaa ikäluokkaa katsomaan missä ja kuinka isät olivat taistelleet menestyksellisesti hyökkääjän tuhoten ja torjuen saaden sotasaaliiksi mm. 4 882 kivääriä, 29 panssarintorjuntatykkiä, 71 kenttä- ja IT-tykkiä, toistatuhatta hevosta jne.
Varusmiesten komppanian vääpelinä oli Leo Karttimo, jonka osuus Raatteen tien taistelujen dokumentoinnissa oli merkittävä. Hänen aloitteestaan perustettiin muun muassa Raatteen vartiomuseo.
”Rajavartiosto oli kuin ystävällinen koti”
Kun lähdettiin sotaharjoituksiin Puolangan, Yli-Näljängän seutuville, mukana oli myös sisäministeriön entisiä amerikanrautoja komeine siipineen. Henkilökunnan palveluspukuna oli vielä harmaa kenttäpuku, samanlainen kuin Puolustusvoimillakin. Karhu tietenkin oli rintapielessä, mutta nykyisestä vihreästä kankaasta ei ollut tietoakaan.
Rajavartiosto oli Puolustusvoimissa aikaisemmin palvelleelle kuin ystävällinen koti. Kantahenkilökunta sinutteli toisiaan. Oltiin kavereita sotilasarvosta riippumatta. Vain silloin, jos joku sivullinen oli paikalla, sotilaallisuus nousi pintaan.
Kun upseerikerhon televisio oli avoinna, näimme ensimmäisen kerran ruudulla naispoliisin: pitkä, vaalea tukka ja valtava revolveri lonkalla ihan kuin villissä lännessä. Hän oli suojaamassa ja varmistamassa ETY-kokouksen (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi) arvokkaita osallistujia. Tasavallan presidentti Urho Kekkonenkin näkyi kuvissa, ja siitähän saivatkin alkunsa muistelut Kekkosen Kajaanin vierailusta.
Presidentti oli hyvin perillä Kainuun rajavartioasemista; hän oli käydessään sanonut heti helikopteriin noustuaan, että olisi mukava lounastaa Hossassa. Niin tapahtuikin. Oliko hän sopinut sen jo etukäteen, emme tiedä, mutta entisenä sisäministerinä hän varmasti tiesi mitä tahtoi.
Juhani Vahtokari
Killan hallituksen jäsen, Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokillan 50-vuotishistoriakirjan kirjoittaja
Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokilta ry 