”Partiomatkoilla kävimme lähellä Muurmanskia”, muistelee alikersantti, 98-vuotias sotaveteraani Fazlulla Fethulla. Hän on yksi tataareista, jotka tulivat aikanaan Venäjältä Suomeen bolshevismia pakoon. Rajajääkäripataljoona viidessä isänmaataan Suomea puolustanut alikersantti kertoo sodastaan, joka kesti runsaat kaksi ja puoli vuotta.
”Otin teidät vastaan kun olette Rajavartiolaitoksen väkeä, raja-alikersantti sanoo ja tarjoaa vieraille jäätelöä.”
Tampereen seudun Raja- ja merivartiokillan puheenjohtaja Jorma Karvinen ja allekirjoittanut tuntevat itsensä kovin pieniksi lähes satavuotiaan veteraanin rinnalla. Tarjotun jäätelön nauttiminen säestää jutun kertomista.
”Partiomatkoilla johtajamme oli silloinen luutnantti Yrjö Kärkkäinen, myöhemmin kapteeni ja pataljoonan toisen komppanian päällikkö. Siviilielämässä tunsimme hänet kahden Rajavartioston komentajana ja lopulta kenraaliluutnanttina, Rajavartiolaitoksen päällikkönä vuosina 1976–1978”, muistelee Fethulla.
Veteraani keskittyy hetkeksi muistoihinsa sota-ajan partiomatkoilta:
”Ne olivat väkivaltaisia tiedusteluretkiä. Yrjö Kärkkäinen oli hieno mies”, Fethulla sanoo. ”Hän oli aina mukana myös sodan jälkeen RjP viiden tapaamisissa. Aluksi meitä oli 370 miestä, viimeisessä tapaamisessa enää kaksi”, veteraani päivittelee.
Suojeluskunnasta juoksuhautoihin
Lappeenrannassa vuonna 1924 syntyneen tulevan ryhmänjohtajan isänmaallisuus versoi suojeluskunnassa Kotkassa, jossa hän oli talvisodan aikana ensiapuaseman lähettinä.
Fethullan järkähtämätön mielipide myötäilee kenraali Adolf Ehrnrothin ajatusta: Suomi on hyvä maa, jota kannattaa puolustaa.
”Sodassa on tehtävä velvollisuutensa, vaikka tappaminen onkin hirveää”, veteraani sanoo. Läheltä piti-tilanne tuli hänellekin:
”Olimme kesällä 1944 piirittämässä vihollista mottiin Ilomantsin suunnalla. Minulle kävi niin, että luoti jäi konepistoolin piippuun. Sain rassin ja yritin poistaa sitä, mutta silloin vihollisen luoti osui käteen. Tuli sairaalareissu.”
Fethulla oli jonkin aikaa Jämsän sotasairaalassa ja palasi omasta halustaan yksikköönsä. Jossakin vaiheessa meni oikeasta korvasta kuulo, mutta muilta menetyksiltä vältyttiin.
”Sodan jälkeen monilla oli todella vaiketa”, Fethulla sanoo. Alkoholi ja sen lieveilmiöt tekivät jälleenrakennusajan Suomessa pahaa jälkeä.
”Ei ole ihme, että sodan kauheudet kokenut menee henkisesti rikki. Sota on järkyttävä asia, jokainen päivä voi olla viimeinen. Olen sitä mieltä, että meistä jokainen on tullut siviiliin jonkinlaisena henkisenä invalidina, ensi vuonna täydet sata vuotta täyttävä isänmaan puolustaja painottaa.”
”Silloin kun oltiin juoksuhaudoissa, taisteltiin Suomen vapauden ja demokratian puolesta vaikka tappaminen olikin vaikeata.”
Veteraanien kunnianpalautus
”Emme me Suomen itsenäisyyttä puolustaneet olleet millään tavalla sotahulluja. Me puolustimme kotejamme ja perheitämme julmalta viholliselta. Puolustimme myös niiden ihmisten vapautta, jotka sodan jälkeen huutelivat: mitäs menitte sinne. Ikävää, että joku saattoikin sanoa niin.”
Joka tapauksessa meni kauan sotien jälkeen ennen kuin maata puolustaneiden ansiot tunnustettiin. Eräs merkittävä asenteiden muuttaja oli kenraali Adolf Ehrnroth, ”Aatu”, joka toi asiaa esille joka paikassa. Vielä 1940-luvulla niin RjP 5:n komentaja, eversti Kivikko kuin kenraali Kärkkäinenkin puhuivat vaarallisista ajoista.
Veteraanien kunnianpalautus meni melkein liian myöhään. Onneksi nykyinen presidentti ja yleinen mielipide ovat ymmärtäneet itsenäisyyden ja sen yhä uudelleen saavuttamisen merkityksen. Fethulla oli vuonna 2022 muiden mukana veteraanien harvenevassa joukossa presidentin ja rouva Haukion vastaanotolla itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Jäätelökulhot alkavat tyhjentyä. Puhe kääntyy sodan loppumiseen.
”Stalin vaati ehdotonta antautumista”, Fethulla muistaa.
”Lopulta kuitenkin päädyttiin raskaisiin sotakorvauksiin. Ne kääntyivät lopulta Suomen voitoksi: maahamme tuli perustetuksi vahva metalli- ja muu teollisuus. Teollinen toiminta sai alkunsa ja kehittyi. Nyt Suomi on eräs maailman parhaita ja kehittyneimpiä maita.”
Alikersantti Fethulla Fazlulla on ylpeä rajajoukoista. Ryhmä Kivikosta seurannut RjP 5 on hänelle tärkeä. Perinteitä vaaliakseen hän on myös Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokillan jäsen. Ei tarvinne sanoa, että alikersantti on killan kunnioitettu nestori.
Juhani Vahtokari
Killan hallituksen jäsen, Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokillan 50-vuotishistoriakirjan kirjoittaja
Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokilta ry 