Tämä partio tehtiin syksyllä 1967. Partioon kuuluivat rajajääkäri Kaino Turunen ja rajajääkäri Pekka Kimolin. Partio oli rajapartiovartio–Törmäoja-Kolsakoski-Marjarova.
Saavuimme Kolsakosken majalle ja aloimme laittautua nukkumaan. Aloin nähdä unta tapahtumasta, joka liittyi vuoden 1944 sota-aikaan ja johonkin erämaakylään.
Jokin voima lennätti minut idästä tähän kylään, kun aloin sitten laskeutua alas, oli kuin esirippu olisi hiljaa auennut. Alapuolelle ilmestyi kylä, johon sitten hiljaa laskeuduin. Erään ison piharakennuksen nurkalle.
Katsoin nukkuvaa kylää, jota varjosti outo tunne. Kun vaistomaisesti käänsin päätäni kohti metsän reunaa, pohjoista kohti, alkoi metsän reunaan puiden viereen ilmestä tummia hahmoja – ja niitä oli paljon. Samassa minut temmattiin ylös ilmaan ja kuljetettiin järven toiseen päähän.
Sitten laskeuduin hiljaa pihamaalle.
Yhtäkkiä alkoi kuulua hiipiviä askelia. Nukuin tuvan penkillä kasvot ikkunaan päin, kun ikkunan taakse ilmestyi mieshahmo, joka oli nokinen ja partainen kasvoiltaan.
Sitten jokin johdatti piharakennukseen, jossa konttasin rakennuksen ovelle. Sen jälkeen tuli näkyviin metsä kapeana kuvana. Kahta miestä ja nuorta poikaa vietiin jonnekin.
Aloin seurata tätä kolmikkoa kuin hidastetussa elokuvassa. Kolmikko pysähtyi, yksi miehistä oli pojan takana ja toinen sivulla.
Toinen miehistä kohotti kiväärin hidastetusti perälyöntiin ja lyönti osui pojan korvalliselle, jolloin poika kaatui hitaasti maahan. Takana ollut kohotti aseen ja painoi liipasinta.
Tämän jälkeen miehet hävisivät kuvasta. Äkkiä tuli ahdistunut olo ja hätä. Palasin takaisin paikkaan, jossa olin heidät tavoittanut.
Katseeni harhaili pitkään kuin etsiäkseen jotain. Sitten näin kun kaksi miestä aseet mukana veivät nuorta tyttöä jonnekin. Seurasin, kunnes saavutin heidät.
”Miehet olivat partisaaneja”
Yksi oli kiväärin kanssa tytön takana, ja samassa alkoi sama hidastettu mysteerio: Ase nousi kuin hidastettuna miehen poskelle ja sormi kiristyi liipaisimelle. Yhtäkkiä tytön hiukset heilahtivat ja hän kaatui poikittain eteeni. Miehet katosivat.
En nähnyt maastoa kovin kauas. Näin vain tytön ruumiin, jota katsoin kauan, kunnes hän häipyi kuvasta. Sitten jokin voima nosti minut ylös puiden latvojen yläpuolelle ja tuijotin koilliseen.
Kaukana näkyi vaalea aukea ja sen takana metsää.
Tämä mysteerio on jättänyt minuun lähtemättömät arvet. Tutkin tapahtumia niin Rajassa ollessani kuin myöhemminkin. Minulle kerrottiin, että näin oli todellisuudessa tapahtunut Ollilassa.
Miehet olivat partisaaneja ja tytön ampuja oli Valentin Smirnov. Tapahtumapaikka oli Seitajärven kylässä sijaitseva Ollilan talo. Tyttö ja poika olivat Eliisi Ollila ja Valtteri Ollila.
Pekka Kimolin
Sissikomppania, Lapin Rajavartiosto, 1965–1966
Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokilta ry 